Maanantain "nopeasta läpiratsastuksesta" tuli melkoinen via dolorosa kun Hupi tuntui olevan aivan totaalisen jumissa ja täysin haluton tekemään vasemmalle mitään, kaatui ja liirasi vaan oikeaa pohjetta vasten, ja kuskikin oli vähän laiminlyönyt oman venyttelynsä. Jalustimet ristiin kaulalle ja tsiljoona avotaivutusta, pohkeenväistöä ja vastalaukka, niin pääsin lopulta lopettamaan siihen pisteeseen mistä mielelläni olisin aloittanut. Ratsastuksen jälkeen hevosta venytellessä totesin että oikea lapa oli ai-van jumissa ja kireä. Yleensä vasen lapa on ollut se murheenkryyni, mutta se oli nyt suht normaalin tuntuinen, sen sijaan oikeaa Hupi ei olisi millään antanut venyttää. Reilun vartin jumppa, hieronta ja venyttely sai lopulta jumit sen verran auki, että sain sormet lapaluun alle ja hevosen venyttämään samalla kaulaa rennosti eteen ja alas suht normaaliin tapaan. Mistä lie jumi tullut, olisiko liukastunut laitumella vai vaikuttiko pitkä kengitysväli jotenkin (nimenomaan oikea etunen oli se pahiten ylikasvanut). Joka tapauksessa, jos ongelma ratkesi näin helposti niin hyvä niin. Hieroja on joka tapauksessa onneksi tulossa ensi viikolla.
Tiistaina ohjelmassa oli Hannan valmennus Pohtiolammella. Kiva päästä välillä vieraaseen paikkaan ratsastamaan muutenkin kuin vain kisoissa. Hupi rutinoituu koko ajan enemmän ja enemmän kisatilanteisiin, mutta vaikka se alkaa olla jo kisaverkassa suht lähellä sitä mitä kotonakin, niin itse radalle siirtyminen tuottaa edelleen ongelmia. Sekä paikan vaihto (verkasta radalle) että ne kamalat valkoiset aidat aiheuttavat jännittymistä, joten tämän päivän valmennus vieraassa paikassa kouluaidoissa oli juuri sitä mitä oltiin kaivattukin.
Pohtiksen kentän pohja oli valitettavasti liukas ja vähän liejuinen sateiden jäljiltä. Oppii taas arvostamaan omaa kenttää, joka kestää sateen ihan käsittämättömän hyvin, vähän kova se ehkä on mutta ehdottomasti pitävä (jopa ihan hypättävässä kunnossa) vielä näidenkin kaatosateiden jälkeen. Liukkauden vuoksi jätettiin laukkatyöskentely tänään kokonaan tekemättä, ja keskityttiin raviin ja siihen miten hevonen kannattaa esittää kisoissa jos vastaavanlaiset olosuhteet joskus tulee eteen. Meillähän viimeksi Nokian kisoissa oli juuri tälläinen tilanne, että rata muistutti hieman uima-allasta.
Kun kouluaidat kirjaimineen oli kerran kasattu, niin keskityttiin ratsastamaan tehtäviä tarkasti pisteissä ja tiet huolellisesti pisteestä pisteeseen. Ongelma numero yksi meillä on ollut ja oli edelleen oikea kierros ja hevosen saaminen kouluaidan viereen. Hupin tapa puskea ja kaatua oikeasta pohkeesta läpi korostuu kun se vielä samalla kyttää vasemmalla puolellaan olevaa valkoista hirviötä (lue: kouluaitaa). Suorilla urilla päästiin suht nopeasti yhteisymmärrykseen reitistä, mutta kulmissa puskeminen jatkui vaikka kuinka yritin ratsastaa sisäpohjetta läpi. Lopulta ongelma korjattiin nopealla ulko-ohjalla (juuri sillä missä viimeksi yritin koko ajan roikkua), mutta niin että ohjasote oli nopea ja suuntautui ylöspäin tasapainottaen hevosta juuri ennen kulmaa ja tarvittaessa vielä uudelleen kulmassa - ja yhtäkkiä se oikea pohjekin löysi tehonsa vaikken sen suhteen mitään muuttanutkaan. Kovin pienen tuntuinen korjaus, mutta jos edellispäivänä taistelin oikean pohkeen läpimenon kanssa tunnin verran ja nyt sama asia vietiin läpi noin 15 sekunnissa, niin aika iso asia lopulta.
Tunnin aikana käytiin läpi erilaisia asioita, jotka toistuvat kouluohjelmissa. Aluksi tultiin pituushalkaisijalle pysähdykseen, molemmista suunnista ja tehden pysähdyksiä sekä I:hin että G:hen. Oikeasta kierroksesta oli helppo tulla, sen sijaan vasemmasta suoristus täytyy tehdä tosi huolellisesti ettei takaosa lennä ulos ja oikealle. Pysähdystä tehdessä taas auttaa kummasti kun pitää molemmat jalat kiinni. Edelleen kuskilla oli välillä vaikeuksia löytää rytmi ja se askel mistä pysähdyksen lopulta lähtee tekemään. Oma (vai myös hevosen?) vinous myöskin näkyy siinä, että teen aina pysähdyksen niin että pysäytän ensin hevosen vasemman etujalan ja sitten oikean. Rivien välistä voi myös lukea että takajalkojen sijaan pysäytän nimenomaan sitä etuosaa... Jos takaosa on alla ja pohje kiinni niin takajalat tulevat lähes automaattisesti hyvin, mutta pienikin ongelma näissä kahdessa asiassa kostautuu, ja ilman että välttämättä edes huomaan asiaa. Täytyy joskus nostaa tämäkin kissa pöydälle.
Jos vasemmalta pituushalkaisijalle kääntäminen oli vaikeampaa niin sitä oli myös vasemmasta kierroksesta diagonaalille kääntäminen. Toukokuussa Vesilahden kisoissa tämä ongelma näkyi kaikkein selvimmin, kun viimeinen laukkadiagonaali muistutti lähinnä kännissä olevan käärmeen kiemurtelua. Nyt oli kuitenkin työkalut olemassa (takaosa kuriin, ei saa liirata, oikea pohje kiinni) ja sain tehtyä joka kerta aika lailla sen tien mitä halusinkin. Siirtymiset saatiin suht hyvin pisteisiin, alkutunnista kulman jälkeen ensimmäisessä pisteessä oli vaikeaa ehtiä tehdä asioita kun kulmassa itsessään oli vielä ongelmia. Temponlisäyksessä diagonaalilla täti yritti kerran sortua vanhaan perisyntiinsä eli selittelyyn, ei mennyt läpi tarinat säntäämisongelmista vaan ihan koko diagonaali piti ratsastaa eteen, ihan alusta asti. Ja kas, juuri se seuraava toisto oli päivän paras... Kaarevat urat ja taivutukset oli tänään kohdillaan, myös vasemmalle. Kiemuraurilla vasemmasta kierroksesta suoristaminen oli vaikeampaa kuin oikeasta - ongelma oli sama ja korjaus tehtiin kuten pituushalkaisijalle kääntäessä.
Summa summarum:
- Vasen kierros paljon toimivampi kuin edellispäivänä. Oikean lavan jumi oli ilmeisesti isoin syy ongelmiin.
- Ihan alkua lukuunottamatta takaosa oli aktiivinen ja tarmokas
- Tahti tasainen ja riittävän rauhallinen läpi tunnin (ei jaksanut kipittää raskaalla pohjalla?)
- Muoto oikein hyvä, saatiin yllättävänkin paljon kehuja
- Oikea pohje on (edelleen) avain onneen (lue: suoruuteen)!
Niin, Hupi possuili oikein koko kevään edestä menomatkalle lastatessa. Vieras koppi, ensimmäisenä sisään, "älkää edes kuvitelko". Kaksi liinaa sai lopulta mielen muuttumaan ja hevosen astelemaan koppiin sisälle. Pohtiksen päässä sentään oli jo helpompaa. Mukaan reissuun suurta maailmaa ihmettelemään tullut, elämässään vain muutaman kerran aiemmin matkustanut ponilapsi puolestaan käveli mennen tullen suoraan sisään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti