Valmistautuminen ja viimeistelytreenit
Valmistautuminen ei sen väikkärin ja parin muun pakollisen menon vuoksi tähänkään kisaan ollut mikään optimaalinen. Kisaohjelmana oli FEI:n CCIP** kenttäkisaohjelma, paperilta luettuna kiva ja aika kiltti, ratsastettuna yllättävän paljon vaikeampi. Päästiin viikko ennen kisapäivää Pohtikselle kouluaitoihin treenaamaan (kotikentälle ei pitkä rata edes mahtuisikaan), ja pari kertaa radan läpi ratsastettunani totesin että taitaa mennä enemmän selviytymisen kuin suorittamisen puolelle. Rohkeasti (lue: painostuksen alla) kuitenkin päätin ilmoittautua mukaan. Linkeissä pari yritystä treeneistä ratsastaa rata läpi.
http://www.youtube.com/watch?v=FCvuP-XyJ8s
http://www.youtube.com/watch?v=kLJifWsZHIA
Vaikeimmiksi kohdiksi osoittautui ensinnäkin käytännössä koko raviohjelma - keskiravit onneksi saa keventää, mutta avoja en ole koskaan esittänyt radalla ja niissä on varsinkin taivutuksen tasaisuudessa ja rentoudessa vielä aika paljon tekemistä. Laukassa isoimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että peruslaukkaa oli aivan liikaa enkä päässyt esittämään kunnollisia siirtymisiä keskilaukkaan ja takaisin, ja joka kohdassa tuntui olevan vähän kiire. Pysähdykset sen sijaan alkaa olla meidän vahvinta osaamista, noillakin videoilla kaikki neljä suorana, tasan ja tasapainossa, ja Hupi myös malttaa seistä ja odottaa.
Kisaviikolla ehdin sentään kuukauden paussin jälkeen kertaalleen tunnille, ehdittiin käydä radan asiat läpi ja tehdä pieniä viime hetken korjauksia ja säätöjä. Isoin ahaa-elämys tuli keskilaukan kokoamisessa takaisin harjoituslaukkaan, sen sijaan että antaisin Hupin valua vähitellen takaisin hitaaksi (kun en rikon pelossa uskalla kunnolla ratsastaa takaisin), käänsinkin voltille ja kokosin siinä - ja vähitellen kokoaminen onnistui suorallakin. Valmennusta seuraavana päivänä yhtäkkiä laukastakin löytyi uusi kootumpi vaihde, ja itseluottamus nousi heti parilla pykälällä kun tiesin pystyväni suorittamaan edes laukkaohjelman suht asiallisesti. Tällä kertaa pääsin myös toteuttamaan asian jolla olin vuokraajaa pitkään uhkaillut. Hupi on ollut vuokraajan jäljiltä monesti ihan superkiva ratsastaa, ja koska olin itse kisaa edeltävän päivän kokonaan reissussa, viimeistely jäi tällä kertaa vuokraajan tehtäväksi. Pyysin tekemään samantyyppisesti kuin viimeksikin, eli reilun puolen tunnin hölkkä ilman satulaa, hevonen notkeaksi ja kuulolle eikä mitään ylimääräistä.
Ja itse kisapäivä
Ja hienosti toimi edellisen päivän viimeistelyhölkkä nytkin, viimeinkin on näköjään on löytynyt se juuri meille sopiva tapa viimeistelytreeneihin. Hupi oli heti alusta asti taipuisa ja kuulolla - ja tällä kertaa myös rento. Edellispäivän kaatosateiden vuoksi verkka oli hurjan raskas ja liukaskin, onneksi Pohtiksen pienellä yläkentällä (joka oli epätasainen mutta kuiva ja pitävä) mahtui myös verkkaamaan jonkun verran. Reilun puolen tunnin verkka-ajasta taisin kuitenkin kävellä selvästi yli puolet. Varsinaisella verkka-alueella lähinnä kävelin, kun pohja oli niin hurjan raskas että pelkäsin väsyttäväni Hupin. Välillä otin ohjat käteen, tein pari siirtymistä ja taas takaisin käyntiin.
Rata onneksi oli saatu hienoon kuntoon, se oli kuiva ja pitävä. Hupi yllätti olemalla edelleen aivan rento kun ratsastin kouluaitojen sisälle, normaali kyttääminen jäi tällä kertaa kokonaan väliin - taisi olla oikeasti hyötyä edellisviikonlopun kouluaidoissa treenaamisesta. Ehdin tehdä haluamani asiat ennen vihellystä - pääty ravissa molemmista suunnista läpi, yksi keskilaukka josta voltille ja siinä kokoaminen (verkan pohjan ja ahtauden takia en päässyt tätä testaamaan ennen kuin radalla).
Ohjelmassa ei ole lainkaan alkutervehdystä vaan se alkaa sillä että ratsastetaan 60 metriä suoraan kohti C-tuomaria. Pari kertaa Hupi kyseli matkan aikana että mitäs saisi olla, pysähdystä vai lisää vauhtia, mutta sain pidettyä tahdin suht tasaisena (C: 6,5/M: 6). Sen jälkeen vuorossa oli meidän etukäteen heikoin lenkki, keskiravit. Hupi on viime aikoina rikkonut parhaat yritykset heti pienestäkin horjahduksesta vasemmalle laukalle, joten aika tasapainottelua oli, ensimmäinen liian varovainen (5,5/5,5), toinen myöhässä mutta vähän jo sinne päin (6/6). Avotaivutuksissa en löytänyt tasaista fiilistä ollenkaan vaan Hupi jännittyi ja lähinnä poikitti varsinkin vasemmassa taivutuksessa (4,5/5,5) ja oikeassa taivutusaste vaihteli lähes koko linjan, vasta ihan loppumetreillä tuli pari ok askelta (4,5/5,5). Pysähdyksen unohdin valmistella mutta tuli silti tasan (6,5/6). Takaosa vaan jäi vähän mikä kostautui peruutuksessa, ei alkanut kunnolla vaan jäi aika epämääräiseksi ja toisen tuomarin mielestä jopa siitä 3-4 askeleesta vajaaksi (5,5/6). Käynnissä muistin ja uskalsin antaa riittävästi ohjaa, kiireiseksi ja vähän jännittyneeksi jäi, mutta lisätyssä käynnissä raami venyy jo vähän, tosin ei vielä kunnolla eteen vaan lähinnä alas ja askel jää lyhyeksi (6/6). Keskikäynnissä tahditti uralle tullessa ja sillä sekunnilla kun erehdyin ajattelemaan tulevaa laukannostoa (6/5). Toinen tuomari sakotti tahdituksen vasta laukannosto-kohdassa, nostokaan tosin ei ollut paras mahdollinen vaan taas tätä takajalat-kipittää-sarjaa (5,5/6).
Keskilaukat ratsastin molemmat ihan vähän käsijarru päällä kun en ollut varma miten ison laukan pystyn kokoamaan takaisin ilman että pudottaa raville. Ensimmäinen keskilaukka kasvoi myös vähän turhan hitaasti mutta Hupi pysyi kokoamisessa suht suorana (5,5/6). Vastalaukkakaarre oli siisti (6,5/6,5) mutta vauhti pääsi vähän kiihtymään enkä hoksannut koota kulmassa takaisin, mikä kostautui sitten äkkiä. Käynnin kautta vaihtoon tulin liian kovaa, etupainoisella hevosella ja vielä aika valmistelematta, tuloksena ravin kautta lähes pysähtyvä ja sitten vasta kävelevä hevonen (5/5). Videon ihan ensimmäisillä sekunneilla näkyy miten ennen rataa pystyin tekemään aivan asiallisen laukka-käynti-siirtymisen, pitikin kämmätä radalla. Toinen keskilaukka oli omasta mielestä vähän vaisu mutta tasaisempi (6/6), ja vastalaukkakaarre tasainen mutta kiireinen (6,5/6). Raviin siirtyminen unohtui taas valmistella ja meni enemmän jarruttamiseksi kuin siirtymiseksi, onneksi oltiin kaukana tuomareista (6/6). Viimeiselle linjalle suoraan ja pysähdys ok (7/6). Alakerta suurimmaksi lähes pelkkää kutosta, C-tuomarilta lennokkuudesta 5,5 mutta M-tuomarilta taas kuskille 6,5. Kommentissa oli jälleen kiitosta siististä ja tasaisesta yhteistyöstä ja toivomisen varaa takaosan kantovoimassa ja ryhdikkyydessä.
Radan jälkeen oli ihan huippufiilis, vaikka ohjelma oli vaikein tähänastisista, niin yhtään varsinaista rikkoa ei tullut (käynnin kautta vaihto ja keskikäynti vähän siinä hilkulla tosin) ja moni ennakkoon vaikea asia sujui paremmin kuin kertaakaan viikolla treeneissä. Alunperin tavoitteena oli saada prosentit jonnekin 55-56% paikkeille, ja heti radan jälkeen uskoin kyllä että siihen päästiin. Hölkkäsin Hupin kevyesti radan jälkeen (ei ollut lainkaan väsyneen oloinen, ei edes juuri hionnut valtavasta turkistaan huolimatta) ja pakattiin Hupi ja mukana ollut tallikaveri-tamma koppiin. Jos kotipihassa jouduttiin pitkästä aikaa turvautumaan liinoihin, niin kisapaikalla herra taas käveli suoraan kyselemättä sisään. Hetken odottelun jälkeen sain käsiini paperi missä oli melkein hämmästyttävä 58.571%. Startattiin loppupäässä ja sijoille tuolla ei sentään ollut asiaa edes sillä hetkellä vaikka muutama ratsukko oli jäljellä, mutta lopulta jäätiin sijoituksesta ja 60% rajasta vaivaiset kuusi pistettä. Vaikka olen ihan ehdottomasti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseen (joka muuten ylittää kansallisten kvaalirajankin) niin pieni perfektionisti sisälläni miettii että kyllähän tuolla radalla tuli tehtyä yli kuuden pinnan edestä virheitä. Lopulta sijoitus oli 14./40.
Joka tapauksessa tämä oli hieno tapa lopettaa kisakausi. Alunperin tavoitteena oli päästä kauden lopulla starttaamaan yksi HeA-luokka hyväksytysti, nyt saldoksi tuli kolme HeA-starttia nousujohteisilla tuloksilla, ja lopulta ei jääty kauas 60% rajastakaan. Josko sitä sitten ensi kauden tavoitteeksi ottaisi HeA-sijoituksen aluetasolla - olettaen tietysti että hevonen säilyy ehjänä. Ja sitten joskus tulevaisuudessa sinne suokkikansallisiin?
Maailman paras hevonen jää nyt hetkeksi ansaitulle lomalle vakavamielisistä koulukiemuroista. Allekirjoittanut keskittyy saamaan sen väitöskirjansa kansiin, ja Hupi saa keskittyä harjumaastoiluun ja estehyppelöihin. Jatketaan treenejä sitten taas hetken päästä uudella innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti