Ohjelma oli sama yhden tähden A-ohjelma kuin TaRin maaliskuisissa kisoissa. Suunnitelma oli selvä, korjata tuon radan ongelmat, lähinnä laukkaohjelman osalta, ja olla kehittämättä uusia ongelmia. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Kevään ensimmäinen hellepäivä osui kisapäivälle, ja verkan mitoittaminen oli hurjan haastavaa. Viime kisasta oppineena halusin verkata lyhyesti, mutta kuitenkaan hankkimatta kiirettä. Oppi numero yksi: lyhyessä verkassa täytyy olla todella tarkka suunnitelma mitä haluaa tehdä. Jos on tarkoitus verkata 20 minuuttia, ei voi käyttää varttia haahuiluun ja "oho-eikun"-arpomiseen. Nyt oli oikeastaan melkein koko ajan sellainen olo ettei itselläni ollut mitään hajua siitä mihin olen pyrkimässä. Valmentaja kentän laidalla yritti pelastaa sen mitä pystyi, mutta lopulta lähdin radalle tosi sekavin fiiliksin - ja vielä kaupan päälle pienen aikataulu-lähtöaika-säädön jälkeen. Väärinkäsitysten seurauksena luulin että edeltävä ratsukko oli jäänyt pois, ja kun lopulta näin ei ollut, niin yhtäkkiä pitikin hukata seitsemän minuuttia johonkin väsyttämättä hevosta enää enempää.
Radalle menin sitten taas vähän liian pitkään verkanneena, Hupi oli näennäisesti edestä ryhdissä, mutta takajalat oli jossain verkan puolella, hevonen ihan pohkeen takana, ja kun takaosa ei työntänyt eikä kantanut niin koko raviohjelma meni kipittäen ja takaosa peräsimenä puolelta toiselle liiraillen. Päivän plussat sai ohjelman kohta pysähdys-peruutus-käynti. Peruutukset, jotka yleensä on meidän vahvuus, oli hiottu viime kisan kämmien jälkeen taas kuntoon, tuloksena seiska ja seiskapuoli. Käynnistä kutosta, edelleen venyvyys ja jousto puuttuu lisätystä käynnistä mutta nyt sitä voi jo oikeasti ratsastaa radallakin. Seuraavalla kerralla ehkä sitten pientä riskinottoa jo, ja rikon uhallakin lisää energiaa ja askelpituutta käyntiin. Laukkaohjelmasta taas ei jäänyt juuri lapsille kerrottavaa, kun takaosa ei kanna niin menee aika vaikeaksi. Keskilaukat jäi vaatimattomiksi ja oikeassa laukassa Hupi heittäytyi ihan sisäpohjetta vasten (näkyy aika karusti videolla..). Mitään rikkoa tai totaalikatastrofia ei tullut, mutta kun tietää mitä hevonen on treeneissä esittänyt, ja sitten radalla joutuu keskittymään ihan vaan selviytymiseen niin ei voi olla tyytyväinen.
Radalta tullessa totesin vuokraaja-hoitajalle että "jos tuolla esityksellä saa viisviis niin hyvä on". No saihan sillä. Sillä sai itse asiassa tähän mennessä parhaat alue-HeA-prosentit, tasan 60%, joskin kovatasoisessa luokassa tuolla jäi tuloslistoilla puolivälin huonommalle puolelle. Skaala oli kyllä aika kiltti, koska vielä videonkin katsottuani olen edelleen vähän hämmentynyt prosenteista. Mitähän sitten saa kun on radalla sellainen tunne että ratsastaa oikeasti, suorittaa ja esittää tehtäviä selviytymisen sijaan? Rusetin varmaan?
Tuo takaosan toimimattomuus jäi joka tapauksessa vähän huolestuttamaan. Kävin puhumassa radan jälkeen valmentajankin kanssa, mutta hän ei ollut ollenkaan niin huolissaan kuin itse olin. Hevonen on kuitenkin nostettu nyt reilussa kuukaudessa HeB-muodosta HeA-muotoon (jopa niin että papereissa oli loppukommenttina "ryhdikäs suomenhevonen"), ja varmasti lihaksisto on aika kovilla. Pitkäksi venynyt verkka varmaan osin tekee sen, ettei takaosa enää jaksa (verkassa samaa ongelmaa ei ollut ainakaan ollenkaan yhtä isona). Kun kokoamisastetta on nostettu aika radikaalisti, niin menee hetki että liikkeen saa taas ratsastettua "ulos". Lähitulevaisuuden suunnitelma sisältää nyt pienen paussin kisoista ja kovasta treenistä, hierontaa, venyttelyä, rauhallista maastoilua ja eteen-alas-jumppaa, ja katsotaan sitten viikon tai parin päästä tilannetta uudelleen.
Hienojen kelien vuoksi Hupi sai aloittaa lomailunsa jäämällä sunnuntaista lähtien öiksi ulos. Yö oli sujunut rauhassa, ja alkuviikosta vastassa oli kyllä varsin väsynyt mutta sitäkin tyytyväisemmän oloinen hevonen. Pitävät kuulemma vahtivuoroja niin että kaikki uskaltavat nukkua ihan makuullaankin, mutta tokihan ensimmäiset yöt silti verottavat voimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti