Nälkä kasvaa syödessä - kisakuume kisatessa?

Aluekisakausi alkoi tänä vuonna oman seuran kisoista. Kiirettä piti taas kun olin jälleen vastuussa melkoisen monesta käytännön asian järjestämisestä - viime vuodesta poiketen en kuitenkaan tällä kertaa stressannut ollenkaan niin paljoa. Rutiini kasvaa molemmissa rooleissa, sekä järjestäjänä että kilpailijana?

Aamu meni siis kisapaikalla: avattiin kanslia, printattiin pöytäkirjat sihteereille, katsottiin että lähetit ja muut tietävät mitä tekevät, laitettiin tulospalvelu pyörimään ja niin edelleen. Ehkä isoin stressitasoa laskeva asia oli se, että tänä vuonna toimihenkilöitä oli kiitettävän paljon, ja jokaiseen tehtävään löytyi tekijä. Kahden maissa jätin sujuvasti pyörivät kisat muiden vastuulle ja lähdin hakemaan hevosta. Täytyy kyllä sanoa taas kerran, että lastaustreenit maksavat itseään takaisin: mennessä Hupi käveli liinat takanaan suoraan koppiin, ja kotiin lähtiessä se lastautui ihan pienen epäröinnin jälkeen täysin ilman liinoja. Hieno hevonen!

Viimeviikkoisen sähköjänismoodin vuoksi varasin vähän pidemmän verkka-ajan ja olin selässä noin 40 minuuttia ennen omaa suoritusta. Virhe! Hupi oli ihan samantien kuulolla ja tosi hyvän tuntuinen, olisin ollut ihan valmis starttaamaan jo reilun 20 minuutin verkan jälkeen. Se ylimääräinen vartti sitten verotti radasta aika paljon, vaikka kävelinkin suurimman osan. Radalle menin sitten jo vähän väsyneellä hevosella, joka sitten varsinkin laukassa välillä suorastaan makasi kädellä.

Sisäänratsastus oli ihan ok, keskiraviin tuuppasin liikaa sen sijaan että olisin päästänyt venymään. Tällä kertaa ohjelma oli luettu huolella (toisin kuin maaliskuussa) ja en jättänyt turhaan pisteitä ottamatta helposta arvostelukohdasta - harjoitusraviin siirtyminen ja sitä seuraava kulma oli oma arvostelukohtansa. Ensimmäinen väistö oli vähän takkuava: lähtee hyvin, sitten korjaan ihan turhaan linjaa loivemmaksi ja loppuväistössä ristiaskeleet jää aika vaatimattomiksi. Käyntisiirtymisessä etupainoisuus näkyy, onneksi toisessa päässä istuvat tuomarit eivät näe miten pahasti siirtyminen on kädellä... Toinen väistö on sujuvampi mutta suoristus ennen puolivolttia jää vähän vajaaksi. Pysähdys taas ihan kädellä (pisteistä päätelleen ei taaskaan näkynyt toiseen päätyyn), peruutus nihkeä ja vino (tämä sitten näkyikin jo). Käynnissä vain yksi ihan pieni tahditus, nyt varsinkin lisättyyn käyntiin pitäisi uskaltaa alkaa ratsastaa lisää energiaa eikä vaan pelätä rikkoa.

Ensimmäinen laukannosto ei ollut ihan (eikä edes melkein) merkistä, aika tyrkkäämällä lähti mutta kulman jälkeen laukka oli jo ihan ok. Keskilaukkaa en uskaltanut esittää riittävästi kun pelkäsin etten saa koottua takaisin. Keskilaukan jälkeen oli se hetki kun olisin valmennuksessa pysäyttänyt ja nostanut uuden laukan, mutta radalla sitten yritettiin vaan selviytyä. Laukka meni vähän vaivalloiseksi ja vastalaukkakaarre oli jo aika selviytymistä suorittamisen sijaan. Raviin siirtyminen vähän töksähtäen, vasemman laukan nosto ok, näin päin siirtymisessä Hupi pysyy kuitenkin aika kivasti suorana. Vasen keskilaukka taas vähän käsijarru päällä, ja vastalaukat ajelin sitten oikea pohje irti kyljestä - valuu täyskaarrossa ulkoavuista läpi ja vastalaukka ei pyöri kunnolla (meinasi yhdessä askeleessa jopa tiputtaa raville). Maaliin vähän yli linjan ja vinosti, ja pysähdys tasan muttei tasapainossa.



Radan jälkeen oli aika ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta otti päähän ihan pirusti kun tiesin että varttia aiemmin olisimme tehneet paljon paremman radan. Toisaalta taas rata oli ihan tasainen eikä mitään varsinaisia rikkeitä tullut, sehän alkukauden tavoite muutenkin oli. Selvästi plussan puolelle homman kyllä käänsi viimeistään se, että tämä oli ensimmäinen yhteinen ratamme ikinä, missä Hupi ei kytännyt eikä jännittänyt yhtään mitään. Tuomaripääty oli ok, porttipääty oli ok, kaikki muukin oli ok.

Aika paljon jäi jossiteltavaa lopulta kuitenkin, vielä neljä ratsukkoa ennen loppua olin sijoilla, mutta näistä neljästä kolme tulikin sitten ohi ja jäin lopulta 2,5 pistettä viimeisestä sijoituksesta. Toisaalta mielestäni alle 60 prosenteilla ei aluetasolla kyllä kuuluisikaan sijoittua, joten lopputulos 59,167% ja 10./25 oli varmasti juuri sitä mitä tuolla suorituksella pitikin saada. Nälkä kasvaa syödessä, puoli vuotta sitten olisin ollut - ja olinkin - ikionnellinen vastaavasta suorituksesta. Näköjään sillä nappiradalla pitäisi ensimmäinen HeA-sijoituskin sitten aikanaan irrota, aika hurjaa. Maastomopo ja "mä en koskaan kisaa mitään" -amatöörikuski.

Kiitos kaverin ja kyytimahdollisuuden, seuraava yritys onkin heti ensi sunnuntaina Niihamassa, missä päästään menemään sama ohjelma kuin maaliskuisissa TaRin kisoissa.